Gabriel Wilenius osti vuonna 1832 Naantalin merenrannalta Mannerheiminkadulta, vanhalta ydinkaupunkialueelta tontin, johon kuului kolme kiinteistöä; yhteisnimeltään Storran-

dala, Njemis ja Filius. Myllymäelle nousevalla tontilla on kuusi eri rakennusta, joista Tavas-

tin Killan nykyinen liikerakennus on 1800-luvulta. Gabriel Wilenius oli nahkurimestari,

joka toimi myös kaupunginvanhimpana vuosina 1833–1846. Kymmenisen vuotta tontin

oston jälkeen nahkurimestari ja raatimies Michel Willbrandt huusi tontin rakennuksi-

neen huutokaupasta. Hänen perillisensä myivät kiinteistön vuonna 1868 nahkuri Knut Fer-

dinand Lundelille.

Karvarien nahkuritalot tunnettiin erikoisista verstasrakennuksistaan. Talot erosivat kaup-

paa harjoittavien porvareiden tiloista, sillä nahkurit tarvitsivat paljon tilaa suurelle vers-

taalleen ja maahan kaivetuille parkkiammeilleen. Kiinteistökokonaisuus oli nahkureiden

käytössä koko 1800-luvun. Naantalissa kauppaa käyvä porvaristo sekä

käsityöläismestarit asuivat kaupungin keskustassa, sataman ja torin välillä. Satamaran-

taa leimasivat nahkureiden ja värjäreiden verstaat aina 1800-luvun puoleenväliin asti.

Naantali oli näille ammatinharjoittajille sopiva luonnonolosuhteidensa puolensa, sillä ranta-

viivaa oli riittämiin vuotien liuottamiseen ja värjäystöihin. Lisäksi ympäröiviltä talous-

alueilta sai riittävästi karjaa vuotia varten.

Rannat olivat täynnä pieniä rakennuksia, joista osa oli nahkureiden parkkiaittoja. 1850-lu-

vun puolenvälin jälkeen ammatinharjoittaminen kävi vaikeammaksi, sillä nahkureita ja

värjäreitä kiellettiin huuhtelemasta vuotia ja värjäämiään tuotteita laitureissa, jotta sa-

tama ei madaltuisi. Kylpyläkulttuurin sekä höyrylaivaliikenteen saapuminen Naantaliin

pysäytti lopullisesti näiden ammattien har-

joittamisen.

Vuonna 1896 kiinteistö siirtyi kauppias Karl Franckille. Vanhoista kylpyläesitteistä, mai-

noksista ja valokuvista huomaa, että kiinteistössä on ollut 1910-luvulla soitin- ja paperi-

kauppa, jalkineliike sekä naisten asusteliike, 1920-luvulla kahvila Alku, naisten vaateliike

ja 1930-luvulla Niemen kelloliike, parturiliike, naiskampaamo, leipuriliike sekä Singer-om-

pelukoneiden myyntiliike. Perikunta myi kiinteistön eteenpäin Lotta

Svärd -yhdistykselle vuonna 1938, jotka piti-vät rakennuksessa Lotta-kahvilaa. Yhdistys

lahjoitti kiinteistön vuonna 1944 Naantalin kaupungille, joka on vuokrannut tiloja ravin-

tolatoimintaan. Lotta-kahvilan jälkeen rakennukseen perustettiin raittiusravintola nimeltä

Maunu Tavastin kahvila. 1970-luvulla tilalle tuli omistajanvaihdoksen myötä ravintola

Tavastin Kilta.